Toukokuun loppupuolella Taloussanomien toimittaja Eeva Eronen yritti parhaansa mukaan todistella, että ulkomailta ostamalla ei välttämättä saa säästöä aikaiseksi, ainakaan autonrenkaista. Nyt yksitoista viikkoa myöhemmin hän joutuu toteamaan, että propagandat ei auta, kuluttajat karkaavat ulkomaisiin verkkokauppoihin. Juttu jatkaa samaa laulua, joka on kestänyt jo koko kesän ja jota johtaa Kaupan liitto. Nyt liiton puhemiehet Kurjenoja ja Pekkala laittavat kotimaisen erikoiskaupan konkurssit surutta kuluttajien, kulutuksen ja ulkomaisten kauppojen piikkiin.
Kulutuksen kutistuminen ja ulkomaisten verkkokauppojen veto iskivät alkuvuodesta kipeästi kaupan alan yritysten määrään. Raskaimmin kärsivät erikoiskaupat. Kaupan liitto on varoitellut kehityksestä jo pitkään. Tiedossa on ollut, että kun ajat ovat kehnot, isoilla liikkeillä on enemmän liikkumavaraa. – Pienet voivat joustaa vain pistämällä lapun luukulle, Kaupan liiton pääekonomisti Jaana Kurjenoja sanoi esitellessään kaupan näkymiä maanantaina.
Se, että parku on edelleen kova ei ole ihme, sillä kotimaisista kaupoista 6% eli n. 3000 katosi tammi-huhtikuun aikana. Se, että Kaupan Liitto edelleen itsepäisesti tarjoaa omia näkemyksiään syinä tilanteeseen jaksaa edelleen yllättää. Liitolle tuntuu olevan vaikea myöntää, että viimeisen kymmenen vuoden aikana koko kotimaisen kaupan kenttä maahantuojista ja tuottajista aina meihin kuluttajiin asti on täysin vinksahtanut.
Koko kaupan alalta katosi tammi-huhtikuussa yrityksiä lähes kuusi prosenttia. Aiemmin, vuosina 2009–2012, yritysten määrä pysyi talouskriisistä huolimatta vakaana. Yksi syy suomalaisten erikoiskauppojen heikkoon happeen on ulkomaisten verkkokauppojen veto. Tämä on kolahtanut esimerkiksi urheiluvaatteiden, lasten tarvikkeiden, soitinten ja lemmikkieläintarvikkeiden myyntiin. Suomalaiskauppojen asemaa ei ole parantanut se, että ne ovat siirtyneet verkkoon hitaanlaisesti. Kehityksessä ollaan Suomessa ”ilman muuta perässä”, Kurjenoja arvioi.
Vaatii sokeaa ja naivistista asennetta kuvitella, että jos valtaosa kotimaisesta kaupasta tarjoaisi tuotteitaan verkossa nykyisillä hinnoilla ja toimitusehdoilla, niin me kuluttajat emme silloin käyttäisi ulkomaisten kilpailijoiden palveluja. Verkosta ostaminen hintaa katsomatta on shoppailufriikkien ja laiskureitten hommaa ja siksi kotimaisilla verkkokaupoillakaan ei ole kummoiset kehitysnäkymät. Verkosta ostaminen on edelleen kahden tekijän kauppa, jotka Kaupan Liittokin vihdoin myöntää – saatavuus ja hinta.
Ulkomaisiin kauppoihin suomalaiskuluttajia ovat liiton mukaan vetäneet ne tavalliset houkuttimet: parempi valikoima ja houkutteleva hinta.
Kyllä kotimaassakin on yritetty, Kaupan liiton toimitusjohtaja Juhani Pekkala sanoo. Liitto itse on yrittänyt vauhdittaa kehitystä jo muutaman vuoden ajan esimerkiksi koulutusta tarjoamalla. Pekkalan mukaan on kuitenkin yritysten asia keksiä, miten ne pärjäävät uudessa tilanteessa.
– Suomessa on jo tehty paljon tämän eteen, isoissa ketjuissa ja pienissä liikkeissä. Uusia avauksia tulee koko ajan, Pekkala sanoo.
Jos mietitään allekirjoittaneen verkkokauppojen käyttöhistoriaa, niin kaikki alkoi saatavuudesta. Kotimainen kauppa ja tukkurit tarjosivat säännöllisesti eioota, jolloin ainoa vaihtoehto hankinnoille oli joko kotimainen tai ulkomainen verkkokauppa. Samalla kauppa ja erityisesti tukkurit, jotka usein ilmoittivat, että yksittäistä artikkelia ei aleta maahan tilaamaan, tekivät itselleen karhunpalveluksen ja saivat ainakin tämän asiakkaan ymmärtämään sen, mikä valtava ero on kotimaisella ja ulkomaisella kaupalla. Kaupan Liitossa ei tätä eroa vieläkään ilmeisesti täysin ymmärretä.
Liiton mukaan suomalaiskauppiaat eivät ole yksin alkuvaikeuksiensa kanssa. Kurjenoja painottaa, että murros näkyy ”joka puolella”. Hänen mukaansa esimerkiksi Britanniasta löytyy nopeita verkkokauppaan siirtyjiä – kuten kauppajätti Tesco – mutta myös tavarataloja, jotka raahaavat raskaasti jäljessä ja vaativat hallitukselta verkkokauppojen arvolisäverotuksen kiristämistä.
Varmasti Briteissäkin on ongelmia ja varmasti on myös kauppoja joiden ei kannata lähteä verkkoon, koska esim. Lontoossa on vaatimattomat 8 miljoonaa asukasta ja siten miljoonia potentiaalisia asiakkaita. Ja, Briteissä ei yksikään tavaratalo vaadi kaikkien verkkokauppojen arvonlisäveron nostoa, vaan siellä vaadittiin mm. Tescon toimesta sitä, että kanaalisaarten verkkokaupoilta vietiin oikeus myydä alle 18 punnan ostoksia verovapaasti pääsaarelle. Kyse on siis periaatteessa samasta Alv-rajojen muutoksesta, mikä Suomessakin toteutui tämän vuoden alussa kaupan lobbareiden ansiosta. Luulisi siis liiton pääekonomistin vetelevän kommenteissaan vähän vähemmän mutkia suoriksi.
Kaupan Liitto vetelee toki muutenkin mutkia suoraksi, jos ei muuten, niin moneen kertaan täälläkin käsitellyssä kyselyssään jossa ei uskota siihen, että me asiakkaat tiedämme minkä maalainen käyttämämme verkkokauppa on.
Ulkomaisen verkkokaupan volyymejä Suomessa on vaikeaa arvioida. Kaupan liitto on yrittänyt saada tästä selkoa kysymällä kuluttajilta, minkä kielisessä verkkokaupassa he ovat ostoksia tehneet. Tämän mittarin mukaan 18 prosenttia verkko-ostoista on tehty ulkomaisista kaupoista.
Kieli ei kuitenkaan kerro kaikkea, ja todellisuudessa ulkomaisten liikkeiden osuus on suurempi, Kurjenoja korostaa. Parempaa mittaustapaa ei kuitenkaan ole keksitty.
Kauppa kotimaassa syyllistyy asiakkaiden aliarviointiin, mutta se ei liene mikään ihme, jos sen etujärjestökin pitää meitä idiootteina. Ottakaa otantanne vaikka sellaisista ikäryhmistä joiden voi olettaa ymmärtävän useampia kieliä tai asettakaa gallupin ensimmäinen kysymys vaikka muotoon ”käytättekö ulkomaisia verkkokauppoja?”. Jos vastaus kysymykseen on epäröivä, soitetaan seuraavalle kohteelle. Ymmärtäkää nyt Kaupan Liitto, että me asiakkkaat seuraamme kieli pitkällä seurantakoodien avulla missä pakettimme kulkevat, joten kai me nyt viimeistään silloin näemme ja ymmärrämme, että lähtikö tavarat Taka-hikiältä vai Frankfurtista.
Taka-hikiästä tuleekin leikkimielellä mieleen eräs keino, miten kauppiaat voivat ehkä nykykehitykseen vaikuttaa. Äänestäkää puolueita joissa on vahva Impivaaralainen siipi valmiina sulkemaan rajat. Se on nimittäin ainoa keino jolla kauppa selviytyy, varsinkin jos katteistaan ei edelleenkään halua tinkiä.
