Vuodessa on muutama päivä, jolloin pitäisi ihmisten istua alas ja hetken olla aatoksissaan. Itsenäisyyspäivä on minulle yksi niistä päivistä jonka vietän juhlallisin menoin. Omat perinteet, toki niistä on osa siirtynyt vanhemmilta sukupolvilta.
Kynttilät odottavat ikkunassa, karjalanpaisti uunissa ja Suomen lippu pöydällä. (Ei siis pöytäliinana, vaan semmonen pöytäsalko). Tuntematon tuli katsottua. Jean Sibelius soinut ja soi vielä useamman kerran.
Olkaamme kiitollisia sotamme käyneille. Heidän ansiostaan meillä on sellainen hieno asia kuin itsenäinen Suomi! Onneksi olkoon!